19.3.06

AINO: Mitä köyhyys on?


Lauantai 18.3.2006

Tuli puheeksi afrikkalaisten tapa pyytää länsimaisilta vierailta kännykän kaltaisia lahjoja. Joskus kysymykset ovat siekailemattoman avoimia, toistaiseksi ainakin täällä pikemminkin epäsuoria: on kyllä niin hankalaa kun ei ole kännykkää...

Mietimme, mistä tapa johtuu: osittain varmaan afrikkalaisesta jakamisen kulttuurista mutta epäilemättä myös siitä, ettei täkäläisillä ole tarkkaa käsitystä siitä, kuinka rikkaita me suhteellisesti ottaen olemme. Heidän silmissään voi hyvin näyttää siltä, että me voisimme saman tien lahjoittaa kännykät vaikka kaikille tuttavillemme.

Köyhyyden konkretia

Mutta eikö sama toimi myös toisin päin: kuinka tarkka käsitys meillä on siitä, mitä köyhyys merkitsee?

Bamakossa köyhyyden konkretia tulee vastaan esimerkiksi jokaikisessä hedelmäkojussa: kun koetan maksaa 250 frangin eli vajaan 50 sentin banaanitertun 500 frangin kolikolla, myyjä joutuu tavallisesti tekemään lähikojuissa pienen kierroksen ennen kuin saa vaihdettua tarvittavan kolikon. Nähtävästi kaupustelusta päivän mittaan kertyvät lantit menevät saman tien kädestä suuhun, eikä vaihtorahaa kerta kaikkiaan jää varalla pidettäväksi.

Kylissä käytävän pienkaupan volyymi taas on sitä luokkaa, että savukkeita, makeisia ja liemikuutioita myydään yksi kerrallaan.

Kaupungin koulutetut, työtä tekevät ihmiset kohtaavat köyhyyden hieman toisella tasolla: kun kännykkä menee rikki, saattaa mennä vuosi ennen kuin on varaa ostaa uusi.Useilla ei myöskään ole varaa polkupyörään saati mopoon tai autoon, mikä tekee kaupungissa liikkumisen hyvin vaikeaksi.

Kultakausi ja velkakriisi

Afrikka ei ole aina ollut köyhä. Malin vanhojen kuningaskuntien rikkauksista kerrotaan tarunomaisia juttuja, kuuluisimpana Kankan Moussan visiitti Kairon sulttaanin luokse vuonna 1324. Mahtavan hallitsijan mukana kulki 60 000 hengen saattue, joista jokaisella oli mukanaan kultaharkko. Lahjoja tuli kylvettyä kaupunkiin niin paljon, että kullan arvo romahti Egyptissä kymmeneksi vuodeksi.

Tämän päivän Afrikan köyhyyteen voidaan tietysti osoittaa monia makrotason syitä: siirtomaa-aika jätti syvät jäljet, ja 70-luvun lainabuumista alkunsa saanut velkakriisi lisäsi riippuvuutta länsimaista. Kehitysapuakin on moitittu paikallisten ihmisten passivoinnista ja sitä kautta taloudellisen kehityksen jarruttamisesta. Köyhyyden syysuhteet on kuitenkin yllättävän monisyisiä, ja keskustelu esimerkiksi siirtomaa-ajan vaikutuksista jatkuu.

Köyhät, rikkaat ja ympäristö

Yhtään vähemmän monimutkainen ei ole kysymys köyhyyden ja ympäristökysymysten välisistä suhteista. Sitä joutuu Bamakossa ja Sinsibere-kylissä jatkuvasti pohtimaan: missä mielessä ympäristöä uhkaavat maaseudun köyhät, missä mielessä taas kaupungin kuluttajat?

Laajasti ottaen köyhyys kai olisi ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin vauraus, koska köyhät kuluttavat luonnonvaroja vähemmän kuin rikkaat. Sinsibere-kylien asukkailla ei ole mahdollisuuksia kuluttaa yhtä paljon kuin Bamakon keskiluokalla, joka ajaa mopolla, ostaa hedelmät muovipusseissa eikä säästele veden kanssa.

Toisaalta väestön volyymi muuttaa tilannetta jonkin verran, sillä köyhillä alueilla väestönkasvu on nopeampaa kuin rikkailla. Malin väestönkasvu on maailman korkeimpia, mikä lisää ympäristöön kohdistuvaa painetta jatkuvasti.

Tietämättömyys on ympäristöuhka

Monissa tapauksissa köyhyys voi olla ympäristöongelmien suoranainen syy. Kun elannon hankkiminen on epävarmaa, ympäristöaspektit eivät voi olla kovin korkea prioriteetti.

Vielä suurempi uhka lienee kuitenkin tietämättömyys, joka usein yhdistyy köyhyyteen. Kouluttamattomat, lukutaidottomat ihmiset eivät kykene hahmottamaan oman toimintansa ja ympäristön välisiä yhteyksiä. Esimerkiksi täkäläiset maanviljelijät saattavat kylvää pelloilleen vaarallisia, länsimaista dumpattuja tuholaismyrkkyjä, kun eivät tiedä niiden vaaroista.

Joskus argumentoidaan, että vain rikkailla on varaa ympäristötietoisuuteen. Siinä mielessä voi piillä mahdollisuuksiakin siinä, että bamakolaiset vaurastuvat: ehkä he keksivät länsimaalaisia nopeammin kestämättömän kulutuksen riskit. Tosin toistaiseksi ei ehkä aivan siltä vaikuta kaupungissa, jossa ilma on saasteista sakeaa ja muovipussit pyöriskelevät jaloissa.

Mitä taas köyhiin tulee, ainakin Sinsibere-kylien kokemukset lietsovat jonkin sortin optimismia: ympäristökoulutuksella ja käytännön esimerkeillä on saatu siellä aikaan aitoja asennemuutoksia. Uuden hankkeen suunnitelmissa onkin vilahdellut mahdollisuus pistää kylien naiset välittämään kaupunkilaissiskoilleen kokemuksiaan elämäntavan ja ympäristön välisestä suhteesta.

1 Kommentit:

Blogger tommi kirjoitti...

Noissa historianjutuissa avainsana on "tarunomaisuus". Taitavat olla silkkaa hölynpölyä kuten afrosentriset jutut yleensäkin.

20/3/06 08:28  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home