28.3.06

AINO: Naisten sankarillinen elämä


Sunnuntai 26.3.2006

Tähän väliin on mahtunut kaikenlaisia urbaanejakin kokemuksia – visiitti Malin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Sikassoon sekä demokratian muistopäivän megakonsertti tuhansien bamakolaisteinien seurassa – mutta silti mieleni askartelee yhä maaseutukylien elämänmenon parissa.

Etenkin naisten elämää jaksan hämmästellä. Pitää erikseen muistuttaa mieleen muutama karu fakta heidän olosuhteistaan. Kylien naisten raadannasta tekee minusta vieläkin hurjempaa se, että heistä ylivoimaisesti suurin osa on ympärileikattuja eli heidän sukuelimensä on lapsuudessa silvottu. Monet kärsivät toimenpiteen vuoksi erilaisia kipuja kaiken ikäänsä.

Lapsia naisille syntyy paljon: väestönkasvu Malin maaseudulla on maailman huippuluokkaa, kolmisen prosenttia. Kun tähän lisätään se, etteivät terveyspalvelut toimi optimaalisesti jo maaseudun pitkien etäisyyksienkään tähden, on palattava entistä ymmärtämättömämpänä äimistelemään sitä, miten Gnine, Bodio, Aramata, Lala ja muut Tafelen tädit saattavat olla kaiken aikaa niin perin nauravaisia ja iloisia.

Naisten ilot

Voiko olla niin, että kuuluminen tiiviiseen yhteisöön ja siitä kumpuava perusturvallisuus voittaa mennen tullen kaikki fyysiset kivut ja säryt ja rankan työnteon rasitteet? Olisipa kiinnostavaa kysyä kylien naisilta itseltään, mikä heidän elämässään tuottaa heille iloa ja hyvää mieltä! Epäilen vain, etten saisi kysymykseen kovinkaan havainnollisia vastauksia, ainakaan jos tulkki on miespuolinen.

Olisi tietysti houkutus ajatella, että Tafelen vierailulla kokemamme laulu ja tanssi olisivat naisille sellainen ilonlähde, joka pitää heidät käynnissä arjen kovuuden keskellä.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että naiset suhtautuvat juhliinkin jonkinlaisina velvollisuuksina, jotka pikemminkin haittaavat jokapäiväisen elämän rutiineja. Mitä iloa on tanssia ja laulaa myöhään yöhön, jos seuraavana ja sitä seuraavana päivänä on auttamatta edessä tiukkaa raadantaa 12 tuntia eikä koskaan lomaa?

Olettaisin, että yksi tärkeä seikka kylien naisten elämässä on naisten yhteisö. Kun miehet ja naiset viettävät päivänsä erillään ja aviopuolisoillakin on erilliset makuumajat, tiiveimmät sosiaaliset suhteet solmitaan silloin väistämättä oman sukupuolen edustajien kanssa. Voisin kuvitella, että ystävyksinä, työkavereina ja tuttavina naiset muodostavat keskenään tiheän verkon, jonka varassa jaksavat arkeaan pyörittää.

Sankarit ja yksilöllisyys

En osaa olla ajattelematta sitäkään, mitä tälle kuviolle tekee uuden hankkeemme hahmottumassa oleva tavoite koulia kylien naisista ”sankariyksilöitä”. Ajatuksenamme on rohkaista naisia niin, että he oppisivat pyörittämään oman huushollinsa ohella osuuskuntaa ja tohtisivat kiertää päättäjien pakeilla puhumassa aavikoitumisen ruohonjuuritason seurauksista.

Onko tällainen yksilöllisyys naisille täysin vierasta, rikkooko se heidän sosiaalisia rakennelmiaan?

Rohkeutta hankesuunnitelmiin valaa tosin se, että Sinsiberekään ei ole näyttänyt rikkovan kylissä mitään sen suurempaa, vaikka senkin tavoite – naisten aseman vahvistaminen – on törmäyskurssilla kylien perinteisten arvojen kanssa.

0 Kommentit:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home