28.3.06

AINO: Vaihteeksi miespuhetta


Maanantai 27.3.2006

Taas luisun vääjäämättä human interest -puolelle, mutta perustelen sitä muodon vuoksi sillä, että ansaitsen vähän lomaa kirjoiteltuani puolen päivää hankesuunnitelman luonnosta.

Juuri kun pääsin harmittelemasta sitä, ettei maalaistätien kanssa oikein pääse nainen naiselle -tasolle, avautui tilaisuus jutskata kaupunkilaismiesten kanssa sinkkuudesta ja naimisissa olosta. Jokin korvaus sentään!

”Célibataire, sans enfants – il n’a rien!”

Keskustelu lähti käyntiin lounaalla, jolla oli läsnä kolme tuttavaa, kaikki 30–40-vuotiaita kaupunkilaismiehiä. Heidi kyseli miesten perheistä, mistä ukkomies 1 innostui ylpeänä esittelemään videota vuoden ikäisestä pojastaan ja ukkomies 2 kertoi, että hänelläkin on yksi poika.

Kun Heidi kysyi kolmannen perheestä, laskeutui ensin hiljaisuus ja sitten ukkomies 2 täräytti: ”Sinkku ja lapseton – hänellä ei ole mitään!”

Minusta kommentti kuulosti aika loukkaavalta, mutta vaikutti siltä, että se oli tarkoitettu vitsiksi. Niinpä jatkaakseni vitsiä ja lohduttaakseni sinkkumiesparkaa naureskelin, että samahan pätee Heidiin ja minuun: meilläkään ei ole niin mitään, ei miestä, ei lapsia.

Se ei kuitenkaan naurattanutkaan ketään vaan tunnelma muuttui laakista. Ukkomies 2 alkoi kauhistuneen näköisenä pahoitella repliikkiään ja toisteli, ettei ollut tarkoitus loukata. Ukkomies 1, yleensä niin rento ja humoristinen, otti juhlallisen ilmeen ja lausui: ”Toivomme, että ilon päivä koittaa teillekin.”

Oli hämmentävää, ettei malilaiseen sinkkumieheen kohdistunut vitsi toiminutkaan, kun länsimainen sinkkunainen koetti omia sen itselleen. En voinut kuin toivoa, etten tullut aiheuttaneeksi arvon herroille suurta tuskaa ajattelemattomalla heitollani.

Järjestetty avioliitto voi sittenkin toimia

Vielä kiinnostavammaksi keskustelu kävi, kun sama asia tuli myöhemmin uudestaan puheeksi. Ilmeisesti jotenkin hälventääkseen tilanteen noloutta ukkomies 1 ryhtyi silloin kertomaan omasta naimisiin menostaan.

Hän kuulemma tuli menneeksi naimisiin juuri sillä hetkellä jona kaikkein vähiten olisi sitä odottanut. Hänen setänsä näet ryhtyi toimiin, katsoi ystävänsä tyttären valmiiksi ja kehotti sukulaispoikaa menemään tämän kanssa naimisiin.

Ukkomies kertoi itsekin hämmästyneen oloisena, että sitten hän vain otti lusikan kauniiseen käteen ja ryhtyi tutustumaan naiseen, jota ei ollut koskaan aiemmin tavannut. Fyysinen ensivaikutelma oli miellyttävä, mutta ajatus sedän järjestämän liiton hyväksymisestä aiheutti kumminkin jonkinasteista vastustusta. Vasta vuoden vaimokandidaattia tapailtuaan ukkomiehemme sai myönnettyä itselleen, että tahtoi naimisiin ja äkkiä.

Minua olisi tietysti kiinnostanut udella kaikkea muutakin: millaista seurusteluaika oli? mikä tässä sedän löytämässä morsiossa oli niin naimisiin pakottavaa? miten elämä muuttui siviilisäädyn muuttumisen myötä? Tuntui kuitenkin siltä, että tämäkin kertomus merkitsi ukkomiehelle jo jonkinlaista avautumista, joten ei tehnyt mieli vaatia enää lisää.

Sitoutumisen aste

Vaikka hyvin tiedän, että monet täkäläisistä miespuolisista tuttavistamme ovat naimisissa, se tahtoo silti välillä jotenkin vain unohtua. He eivät vaikuta perheellisiltä. Ei esimerkiksi tunnu siltä, että he merkittävästi murehtisivat sitä, kuinka paljon työ vie aikaa perheeltä, tai sitten vapaa-aika.

Yhtenä perjantaina kun menimme baariin parin tuttavamiehen kanssa, äkkäsin vasta paikan päällä kummankin nimettömästä sormuksen. Toisen kerran koetimme houkutella tuttavan ottamaan vaimonsa mukaan konserttiin, mutta turhaan.
Näyttää siltä, ettei naimisissa olo merkitse täällä kummoistakaan sitoutumista. Tulee mieleen, että avioliitto rinnastuu yhteisyritykseen tai työkaveruuteen: työt jaetaan järkevästi ja pidetään kohteliaat mutta etäiset välit.

Kuva yllä: Dramane Samake Tafelen kylästä. Juttua kuvittamassa puhtaasti sukupuolensa vuoksi, ei siis ole kukaan yllä mainituista herroista.

0 Kommentit:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home