22.3.06

HEIDI : Animaattorit väkevät ratkaisut näkevät


Toisen kerroksen korkeudella olevan kattohuoneen täyttää vilkas puheensorina. Sisällä parinkymmenen ihmisen joukko on kerääntynyt kahden pöydän ympärille. Ensimmäisessä pöydässä istuu naisia, joiden päässä keikkuvat kirjavat huivit heidän nyökkäilyjensä tahdissa keskustelun edetessä. Taaemmassa pöydässä miehet kumartuvat eteenpäin kuullakseen paremmin mitä muut sanovat. Myös tässä porukassa monen pää on peitetty. Pipo kuulemma lämmittää kylmällä säällä ja viilentää kuumalla.

Meneillään on Sinsibere-hankkeen keskeisimpien toimijoiden kokoontuminen. Jokaisesta kahdeksasta hankekylästä on aamuvarhaisella lahtenyt kaupunkiin yksi nainen ja yksi mies. He ovat omien kyliensä animaattorit eli Sinsibere-ryhmien toimintaa kylätasolla ohjaavat henkilöt.

Malissa lähes jokainen kylä on nimennyt asukkaidensa keskuudesta itselleen miespuolisen animaattorin joka hoitaa kylän ulkosuhteita. Hän on henkilö, jonka kanssa hoidetaan esimerkiksi kehityshankkeiden toteutukseen liittyviä asioita. Sinsibere-hankkeen myötä haluttiin kyliin identifioida myös naispuolinen animaattori, jonka vastuulla on kylän naisryhmän vetäminen. Uudet animaattorit ovat hoitaneet tehtävänsä hyvin, mikä on kohottanut myös naisryhmien itsetuntoa.

Kokoontumisen aamupäivä on vietetty vaihdellen kokemuksia menneen neljän vuoden aikana Sinsibere-hankkeessa kohdatuista onnistumisista ja epäonnistumisista. Meille käy selväksi, että istutettuja puita on jäänyt heikohkosti henkiin, mutta säästökassat ja pienbisnestaidot ovat karttuneet rutkasti. Yksi kylä on lopettanut puun myynnin kokonaan, mikä on hieno asia.

Lounaaksi nautitun riisin ja maapähkinäkastikkeen jälkeen jaamme osallistujat ryhmiin ja esitämme heille kysymyksiä tulevaan hankkeeseen liittyen. Malin maaseudulla miesten ja naisten roolit ja tehtävät eroavat toisistaan hyvin paljon, minkä vuoksi tuntuu järkevältä erottaa heidät omiin ryhmiinsä. Ryhmäkeskustelun tavoitteena on, etta vähän hiljaisemmillakin animaattoreilla olisi mahdollisuus saada äänensä kuluviin ja etta suhteellisen lyhyessa ajassa voisimme saada paljon tietoa tulevan hankkeen hyodynsaajien mielipiteista, ehdotuksista ja ongelmista.

Ryhmissa innostutaan pohtimaan erityisesti kateistuloelinkeinojen kehittamista.

Naisten poydasta kuultua:

”Jos saisimme hankittua verkkoaidan yhteisen vihannesmaan ymparille, voisimme tosissamme yrittaa parjata ilman polttopuun myyntia. Nyt kay liian usein niin, etta lampaat loytavat oksista tehdysta aidasta aukon josta puikahtaa sisaan. On hirveaa kun viikkokausien viljelytyo on hetkessa mennytta.”

”Vihannesten ja karitevoin kuljetukseen pitaisi keksia jokin ratkaisu. Jalan on raskasta kavella pitka matka torille ja busseja menee hyvin harvoin. Yhteisilla aasikarryilla voisimme vieda itse voita, sipuleita ja salaattia torille, kyytiin mahtuisi usean ihmisen tuotteet kerralla.”

”Haluaisimme oppia sailomaan tuotteita paremmin, kuivaaminen ainakin onnistuisi hyvin auringossa. Kaupungissa on alettu kiinnostua kuivatuista mangoista. Eiko olisikin hienoa jos niita voitaisiin syoda ympari vuoden eika vain maalis-toukokuussa niin kuin nyt.”

Naapuripoydassa miehet pohtivat kaupankaynnin haastavuutta: Ongelmallista on, etta maaseutukylien toreille saapuvat kaupunkien tukkuostajat sopivat etukateen keskenaan hinnan jonka tietysta tuotteesta maksavat. Taman jalkeen myyjapuolella ei ole mitaan keinoja paattaa tuotteidensa hinnasta vaan he joutuvat myymaan kalansa, hirssinsa ja kanansa tuotantokustannuksia hipoen. Animaattorit ideoivatkin, etta heidan tulisi perustaa usean kylan laajuinen yhdistys joka maarittaisi tuotteiden myyntihinnan yhdessa ja pitaisi siita kiinni.

Päivän tarkoituksena oli toteuttaa hankesuunnittelua osallistavalla lähestymistavalla. Osallistaminen tarkoittaa sitä, että hankkeen suunnitteluun ja toteutukseen otetaan mukaan ne ihmiset, joiden lopulta olisi tarkoitus hankkeesta hyötyä. Kehitysyhteistyön historia on surullisen kuuluisa siitä, että erilaisia koneita, koulutuksia ja toimintamalleja on tuotu pohjoisen maista etelään suoraan, keskustelematta paikallisen väestön kanssa toiminnan sopivuudesta paikalliseen ympäristöön tai kysymättä heidän näkemyksiään alueen kehittämisestä. Seurauksena on ollut kasapäin hukkaanheitettyjä varoja ja ponnistuksia, kun hankkeen loputtua tehdas on jäänyt tyhjilleen varaosien puutteessa tai tietyn koulutuksen saaneille ihmisille ei ole löytynyt työtä.

Yritämme siis välttää noita historian näkyviksi tekemiä karikoita. Näyttää siltä, että nykyisessä Sinsibere-hankkeessa on onnistuttu luomaan hedelmällisiä toimintamalleja, joilla kehitetään kylissä jo aiemmin osattuja taitoja ja joissa toimintaa ohjaavat suurelta osin naiset itse.

Nappasimme kadulla Sinsibere-vaestamme yhteiskuvan jonka yritamme saada nakyviin taman tekstin ylle. Siina on eturivissa hankehenkilokuntaa MFC:n puolelta: Bagayoko, Ami, Sekou, Oona ja tyttarensa Sira. Takarivin valkonaamat olemme me ja hollantilainen harjoittelija Janneke. Muut ovat animaattoreita: Nianakoro, Kajatu, Wassa, Tiekoro, Salif, Mainmouna, Zoumana, Koyan, Bamoussa, Diaratou, Koniba, Daraman, Tama ja Mariam.

2 Kommentit:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiintoisasta kuvauksesta kaasoa kiittäen! Teemat mukavan tuttuja käännöstyötä muistellen. Täällä Suomessa pakkasessa tervehtien, PIRKKO (siippa haluaa kutsuttavan Kalleksi)

22/3/06 18:11  
Anonymous Hanna kirjoitti...

Hei Aino ja Heidi!

Ihanaa lukea teidän juttujanne sieltä Malista :) Uuden hankkeen suunnittelukin tuntuu hieman konkreettisemmalta, kun lukee teidän auringonhehkuisia viestejänne.

Voikaa hyvin loppuaika ja terveisiä myös Oonalle!

27/3/06 11:09  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home