10.4.06

AINO: Mitä saisi olla?



Sunnuntaina 9.4.2006

Juuri tällä haavaa ei tee mieli syödä mitään, koska vatsani on suivaantunut ilmeisesti muutamasta lasillisesta vesijohtovettä, jotka tuli hulautettua pahimpaan janoon.

Ruoasta kirjoittaminen kuitenkin tuntuu mahdolliselta. Täytyy sanoa, että mainittavia makuelämyksiä matkaan ei ole paljon mahtunut. Tô-puuro (alemmassa kuvassa) oli ehkä äärimmäinen kokemus, mutta kaupungissakaan ruoat eivät aina tunnu herkuilta.

Malissa syödään paljon lihaa, ja jos siitä ei viehäty, vaihtoehdot ovat vähissä. Lihaa syödään usein ihan sellaisenaan, esimerkiksi suosittu välipala on vadillinen liha- ja sisäelinpaloja, joita kukin syöjä sormin napsii. MFC:ssä kerättiin viime viikolla kolehti ja haettiin lihavati pihan keskelle jaettavaksi. Siellä oli kyllä hyviäkin palasia joukossa.

Maun puolesta parhaita aterioita on ollut sikassolaisessa ravintolassa nautittu kala-annos. (Onni olikin että se maistui, sillä seurueen miehet vahtivat koko ajan syömistämme ja hokivat: ”Täytyy syödä paljon! Täytyy syödä paljon!”) Kokonaisena paistettu vaalealihainen kala oli polskinut vaarallisesti saastuneessa Nigerjoessa.

Pari päivää sitten pistäydyimme togolaiseksi itseään mainostavaan katuravintolaan ja päätimme urheasti syödä mitä eteen tuodaan. Heidi söi kalansa halullisesti, mutta minun piti nöyrtyä ja jättää kaksi valtaisaa, sitkeää, lusikalla syötäväksi tarkoitettua lihakimpaletta lautaselle. Olin valinnut annoksen siksi, että sen nimi oli riisiä tomaattikastikkeella.

Jokin aika sitten MFC:n hollantilainen harjoittelija Janneke piti syntymäpäiväjuhlat, joissa syötiin täkäläiseen tapaan sormin yhteisestä astiasta. Ruokana oli riisiä ja lihaa. Ylemmästä kuvasta näkee hiukan osviittaa siihen, millaista elekieltä sormin syöminen edellyttää.

Jos minulta kysytään, ihanimpia herkkuja täällä ovat tuoreet hedelmät ja pähkinät. Kajatu antoi meille Karakon reissulla puutarhastaan kaksi muhkeaa papaijaa ja reilun pussillisen maapähkinöitä. Ei paremmasta väliä!

***

TÄNÄÄN ÄRSYTTI: Alati nouseva kuumuus paisuttaa vedentarpeen järjettömiin mittasuhteisiin. Pullovettä kuluu suunnattomia määriä, veikkaisin kolme neljä litraa päivässä. Saamarin vatsa, vesijohtovettähän näissä oloissa pitäisi juoda! Hiukan sentään lohduttaa se, että tyhjät puolentoista litran pullot menevät täällä iisisti uusiokäyttöön: ne kelpaavat niin talonmiehelle kuin katukioskin pitäjällekin. Niitä jopa myydään keskustan kadunvarsilla.

TÄNÄÄN IHASTUTTI: Miten hyvältä maistui tänä aamuna pitkästä aikaa tee! Se oli tavallista Liptonia muovimukista tarjoiltuna mutta tuntui vetävän vertoja hienoimmalle Assamille. Muita ennakoimattomia makuelämyksiä ovat olleet limsat. Niistä saa reippaasti energiaa ja jos ne ovat kylmiä, mikään ei virkistä paahteessa tehokkaammin. Täkäläiset D’Jino-limut ovat ykkösiä, mutta sujuvasti tulee juotua Fantaa ja jopa Cokista.

2 Kommentit:

Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oi, onpas tänne tullut taas paljon postauksia. Kivaa, täytyy lueskella illalla läpi!

Paranemista Ainolle ja hyvää kotimatkaa! Nähdään pian!

Hanna:)

11/4/06 09:54  
Blogger Heidi kirjoitti...

Kiitos sinsi-Hanna lukuisista rohkaisukommenteistasi matkamme varrella! Ihanaa kun siella ollaan hengessä mukana.

t. kohta kotikulmille singahtavat Heidi & Aino

11/4/06 18:24  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home