28.4.06

HEIDI: Kevät tulee syliin


Sunnuntaina kävin kuuntelemassa jäälautan reunalla aalloissa heiluvien kristallisten jääsirpaleinen helinää. Mahtava äänimaisema Helsingin Vanhankaupunginlahdella.

Malissa mietin, että tuntuukohan Suomen kevät miltään matkan jälkeen. Kun ei ole ollut täällä ansaitsemassa sitä piinaavan pitkällä odotuksella räntäsateessa. Kun on päin vastoin viimeiset kuusi viikkoa "elänyt föönissä" (Ainon osuva ilmaus kuvaamaan oloa jatkuvan aavikkotuulen tuiverruksessa).

No joo, tuntuuhan tuo. Ihan mielettömän hyvältä.

Suomen kevät on huumaavan raikas, kuulas. Se tuoksuu märille maahan pudonneille oksille ja silmuille ja ikkunat auki ajaville jumpsuautoille. Se on Maliin verrattuna jotenkin sinisävyinen, varjoissa koleaa, ja keltaisessa auringossa, tuulensuojassa hempeää lämpöä, sellaista, josta on niin kiitollinen. Se tuo mieleen kaikki menneet keväät, hyppynarun ja asvaltin, keltaisen Jopon ja Aurajoen rannoilla vietetyt koulunjälkeiset iltapäivät.

Näissä tunnelmissa mietin nyt matkaani, Malissa koettua.

Malissa voi vaihtaa itsensä vähän toiseksi itsekseen.
Voi tepastella hi-taas-ti punaisella laitakaupungin hiekkatiellä, moikkailla tuttuja ja tuntemattomia (pääosin tuntemattomia), antautua yllättäviin sananvaihtoihin vastaantulijan kanssa, herättää kauppiaan päivätorkuiltaan kauppansa lattialta myymään patongin pätkän ja puputtaa sen kanssa repussa muhjaantuneita banaaneja (Myönnetään: repussa muhjaantuneiden banaanien syönti on laajalle levinnyt perinne myös Suomessa).

Malissa voi huomata, kuinka omaa kulttuuriamme leimaavat kiintoisat tabut liittyen omaisuuteen ja rahaan, ystävyyden ja parisuhteen luonteeseen ja vaikka siihen mikä naisten olemuksessa ja elekielessä on torjuttua ja kiellettyä.

Malissa voi suunnitella kehy-hanketta, painia hierarkioita vastaan tai hyväksyä ne kulttuuriin kuuluvana ominaispiirteenä, luulla osaavansa sanoa jotain maaseudun ihmisten todellisuudesta ja siitä mikä heille olisi hyväksi, kurkottaa kohti "hyödynsaajaryhmiä", "osallistaa" ja "luoda omistajuutta". Tai sitten ei. Huh hei, kehitysyhteistyö on lajeista vaikein.

Malissa taisin ennen kaikkea kohdata ihmisiä.
Tutustuin ainakin ärsyttävän omahyväiseen kaupunkijätkään, karismaattiseen mutta dominoivaan madameen, hengästyttävän kaunopuheiseen nuoreen mieheen, ujoon iki-avuliaaseen juippiin, verkkaiseen vähäsanaiseen neitoon, sulavasti liikehtivään ilopilleriheppuun ja huumorilla itseensä suhtautuvaan päättäväiseen rautarouvaan.

Kuvassa moskiittoverkon päällä lepää yöperhonen ja alla Aino.
I ni se Nafi!

1 Kommentit:

Blogger whoami123 kirjoitti...

.

We work like a horse.
We eat like a pig.
We like to play chicken.
You can get someone's goat.
We can be as slippery as a snake.
We get dog tired.
We can be as quiet as a mouse.
We can be as quick as a cat.
Some of us are as strong as an ox.
People try to buffalo others.
Some are as ugly as a toad.
We can be as gentle as a lamb.
Sometimes we are as happy as a lark.
Some of us drink like a fish.
We can be as proud as a peacock.
A few of us are as hairy as a gorilla.
You can get a frog in your throat.
We can be a lone wolf.
But I'm having a whale of a time!

You have a riveting web log
and undoubtedly must have
atypical & quiescent potential
for your intended readership.
May I suggest that you do
everything in your power to
honor your encyclopedic/omniscient
Designer/Architect as well
as your revering audience.
As soon as we acknowledge
this Supreme Designer/Architect,
Who has erected the beauteous
fabric of the universe, our minds
must necessarily be ravished with
wonder at this infinate goodness,
wisdom and power.

Please remember to never
restrict anyone's opportunities
for ascertaining uninterrupted
existence for their quintessence.

There is a time for everything,
a season for every activity
under heaven. A time to be
born and a time to die. A
time to plant and a time to
harvest. A time to kill and
a time to heal. A time to
tear down and a time to
rebuild. A time to cry and
a time to laugh. A time to
grieve and a time to dance.
A time to scatter stones
and a time to gather stones.
A time to embrace and a
time to turn away. A time to
search and a time to lose.
A time to keep and a time to
throw away. A time to tear
and a time to mend. A time
to be quiet and a time to
speak up. A time to love
and a time to hate. A time
for war and a time for peace.

Best wishes for continued ascendancy,
Dr. Whoami

P.S. One thing of which I am sure is
that the common culture of my youth
is gone for good. It was hollowed out
by the rise of ethnic "identity politics,"
then splintered beyond hope of repair
by the emergence of the web-based
technologies that so maximized and
facilitated cultural choice as to make
the broad-based offerings of the old
mass media look bland and unchallenging
by comparison."

3/8/06 02:27  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home